Senni Haaraniemi
Taide on ollut minulle tärkeä osa elämää niin kauan kuin muistan. Se on paikka, johon voin vetäytyä silloin, kun arki tuntuu liian raskaalta tai kiireiseltä. Taiteen tekemisen aikana maailma ja stressi katoavat hetkeksi, ja saan olla rauhassa omien ajatusteni kanssa. Se on minulle tapa maadoittaa itseni.
En lähesty taidetta suurten merkitysten tai tarkkojen suunnitelmien kautta. Teokseni syntyvät usein hetkellisistä ajatuksista, tunteista tai oivalluksista, jotka haluavat tulla näkyväksi. En pyri selittämään tai ratkaisemaan, vaan annan sisäiselle kokemukselle muodon. Työskentelyni on spontaania ja rehellistä, ja jokainen teos kertoo siitä hetkestä, jossa se on syntynyt.
Työskentelen monilla eri tekniikoilla. En halua rajoittaa itseäni yhteen tapaan tehdä taidetta, sillä eri materiaalit tarjoavat erilaisia mahdollisuuksia ilmaista ajatuksia ja tunteita. Minulle tekniikka ei ole keskeistä, vaan se, mitä haluan ilmaista.
Teos kuvaa Paran, suomalaisessa kansanperinteessä tunnetun loihditun apulaisolennon. Kansanuskon mukaan se on loihdittu palvelemaan omistajaansa, kuljettamaan vaurautta ja täyttämään sille annetun tehtävän. Sen olemassaolo on sidottu tähän tarkoitukseen.
Teoksessa para näyttäytyy tummana lintuna, joka sulautuu metsän varjoihin lähes huomaamattomaksi. Sen olemus on pahantahtoinen ja uhkaava. Yksi punaisena hehkuva silmä rikkoo pimeyden ja palauttaa katseen siihen.
Kalpeat, paljaat puut kohoavat ympärillä, ja syvänpunainen taivas luo levottoman, lähes unenomaisen tilan. Maisema ei tunnu luonnolliselta, vaan joltakin, missä todellisuuden rajat ovat häilyvät.