Johanna Lempinen
Taiteeni keskiössä lepää kysymys, missä empatia elää, ja onko empatian vähyys ihmiskuntamme ongelmien ja luontokadon ydin? Käyttämäni tekniikka on pääosin digitaalinen valokuva, lisäksi teen sekatekniikkateoksia ja maalauksia digitaalisia työkaluja hyödyntäen. Teoksissani tutkin luonnon ja ihmisen vuorovaikutusta, niitä tiloja ja hetkiä, missä kohtaaminen tapahtuu.
Suomalaisessa mytologiassa ja kansanperinteessä on uskottu, että maailmassa on paljon sellaisia voimia, mitä ihmissilmä ei näe. Yksi tällaisista voimista liittyy veteen.
Vedenhaltijat ovat veden henkiä, jotka voivat muun muassa antaa hyviä kalasaaliita, tai pahimmassa tapauksessa viedä ihmishenkiä. Vuorovaikutus vedenhenkien, vedenhaltijoiden ja luonnon kanssa on entisaikoina ollut olennainen ja luonnollinen osa elämää. Vedenhaltijoille on annettu lahjuksia siinä toivossa, että ne olisivat myötämielisiä ja avuliaita, ja toisaalta jälkikäteen on lahjalla saatettu kiittää vaikkapa hyvästä kalasaaliista.
Halusin luoda tämän teoksen, koska vesi ja luonto ovat olennaisessa osassa meidän nykyihmistenkin elämän mahdollistumisen ja jatkumisen kannalta. Olisimmeko me ihmiskuntana luontoa ja vesistöjä kohtaan kunnioittavampia ja arvostavampia, jos yhä tänäkin päivänä ajattelisimme, että vedellä ja luonnon eri elementeillä on omat henkensä?