Sade Kähkönen
Olen 20-vuotias haaveilija, runoilija, kissavanhempi ja kaipa minua voisi taiteilijaksikin nimitellä. Olen alunperin Joensuusta, mutta nyt asun Torniossa opiskelemassa kuvataiteilijaksi. Tekniikkani on pitkälti digitaalisesti työskentely, mutta myös perinteistä paperilla piirtämistä teen joskus. Digitaalisesti minulla on käytössä Procreate ja Adobe Photoshop-ohjelmat, traditionaalisessa taiteessa suosin tusseja.
Tyylini on vahvan epärealistinen ja ottaa vaikutteita sarjakuvista, populaarikulttuurista ja yhteiskunnallisista ristiriidoista. Eläimet inspiroivat minua paljon ja se on toistuva teema teoksissani, joissa ne esiintyvät sekä eläimellisessä muodossaan että enemmän ihmismäisinä hahmoina.
Taide on minulle ollut aina tapa ilmaista itseäni ja tuoda esiin minulle tärkeitä asioita, esimerkiksi queer-teemat ja naisten asema. Ajatukseni ei ole pyrkiä muutokseen, ainoastaan haluan kertoa näistä taiteen muodossa. Tahdon taiteeni herättävän ajatuksia ja keskustelua, rikkovan rajoja, koettelevan mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia.
Ainon tarina lienee monille yksi tunnetuimmista Kalevalan tarinoista: nuori nainen väkisin naitetaan vanhalle miehelle, mutta nainen mieluummin tappaa itsensä kuin alistuu vaimoksi. Kalevan tarinan mukaan hän hukuttautuu, jossain versiossa taas hirttäytyy häitä varten varattuihin kultaketjuihin.
Minun teoksessani Aino viiltää ranteensa auki hauen leukaluulla. Väinämöinen teki kanteleensa hauen leukaluusta, joten luu Ainon kädessä toimii viittauksena häneen- ehkä kyseessä on sama luu? Vedestä kohoaa käsiä kuohuvina aaltoina. Yksi käsi peittää Ainon suun hiljentääkseen Ainon, muut kiertyvät lonkeroiden lailla Ainon ympärille, vieden Ainolta kaikki mahdollisuudet puolustaa itseään. Ne joko koskevat Ainoon väkivaltaisesti tai yrittävät vetää nuorta neitoa mukanaan.
Viilletty haava on tahallisesti vulvaa muistuttava, sillä vulvassa on uskottu olevan väkeä eli voimakasta henkienergiaa. Toisaalta “vitun väkeä” on kunnioitettu, toisaalta naisten seksuaalisuutta on pyritty aina rajoittamaan ja se on nähty häpeällisenä asiana. Tässä tapauksessa Ainon vitun väki ei suojellut häntä pakkoavioliitolta eikä itsemurhalta, johon Aino päätyi välttääkseen vanhalle Väinämöiselle vaimoksi joutumisen.