Sielulintu on suomalaisessa ja karjalaisessa muinaisuskossa lintuhahmoinen sielun vertauskuva. Sen uskottiin tuovan sielun ihmiseen syntymän hetkellä ja vievän sen pois kuoleman koittaessa. Puisen sielulinnun ajateltiin suojaavan nukkujaa, ja siksi niitä asetettiin esimerkiksi ortodoksisten hautaristien yläpuolelle. Sielulintu tunnetaan myös lastenkirjallisuudessa ja taiteessa turvaa ja lohtua symboloivana hahmona. Lintujen ruokkiminen jouluna on vanha perinne, johon liittyy ajatus siitä, että kuolleet – sielulintujen hahmossa – ovat mukana elävien keskitalven juhlassa. Tätä samaa teemaa kuvataan kauniisti myös laulussa Varpunen jouluaamuna, jossa pieni lintu osoittautuu edesmenneen läheisen viestintuojaksi. Toteutus sielilintu on toteutettu myös photo shopilla mutta se on tehty täysin eri siveltimillä.