Janette Leino
Työskentelen vaihtelevasti eri tekniikoiden, kuten maalauksen, tekstiilin, filmikuvan sekä digitaalisten menetelmien parissa ja olen kiinnostunut tarkastelemaan ihmisyyteen liittyviä tunteita, ristiriitaisuutta sekä erillisyyden kokemuksia erityisesti luontosuhteeseen liittyen. Pyrin luomaan tunnepitoisia teoksia, joiden äärelle on helppo pysähtyä etsimään symboliikkaa ja jäädä itsetutkiskelemaan pintaa syvemmältä. Työskentelymenetelmissäni luovutan teokselle, materiaalille sekä sattumalle myös valtaa ohjata suuntaa ja toisinaan teoksien tarkka sanoma saattaakin kirkastua minulle vasta prosessin loppuvaiheessa tai sen valmistumisen myötä.
Peijaisilla, eli karhun tai muun suuren eläimen metsästyksen kunniaksi järjestetyillä pidoilla, on Suomessa pitkä perinne. Rituaalissa saaliseläimen kallo kiinnitettiin usein puuhun lähemmäksi taivasta, josta sen ajateltiin palautuvan nopeammin takaisin maan päälle uuteen elämään. Tämä teos tuo peijaiset symbolisella ja kantaaottavalla tavalla nykypäivään. Haluan siinä kuvata, kuinka kiihtyvä luontokato ja sukupuuttoaalto tarkoittavat vääjäämättä lopulta myös meidän ihmiskuntamme omia peijaisia. Teoksessa on erilaisia suomalaisten metsäneläinten kalloja kiinnitettynä puihin, mutta ilman juhlavaa tunnelmaa. Keskiössä istuu yksittäinen ihmishahmo symbolisesti halaamassa omaa kalloaan.
Teos on toteutettu digitaalisesti piirtäen, mutta minulle analogisen taiteen puolelta tavanomaisella pointillismityylillä. Ilmaisu on tarkoituksenmukaisesti väripaletiltaan mustavalkoinen, luoden rituaalinomaisuutta ja mystiikkaa sisältävää tunnelmaa. Väripaletin vahva kontrasti tekee myös oikeutta pisteille, joista jokainen on piirretty yhtä harkitusti yksi kerrallaan.