Teokseni kuvaa omaa tulkintaani Kalevalan hahmosta; Lemminkäisestä. Hän on nuori, kaunis ja röyhkeä soturi, jolla on tunnistettavat aaltomaiset punaiset hiukset. Kalevalassa Lemminkäinen kuolee, ja hänen äitinsä kokoaa poikansa ruumiin pala palalta Tuonelan joesta.

Halusin kuvata teoksessa sitä hetkeä, kun Lemminkäinen on vielä hajallaan veden alla. Hänen ruumiinsa on kuin rikottu peili, se koostuu lasinsirpaleista, jotka leijuvat hitaasti tummassa vedessä. Jotkut sirpaleet ovat jo melkein paikoillaan, toiset ovat vielä matkalla. Kukaan ei tiedä, kuka tai mikä häntä kokoaa se jää katsojan nähtäväksi.

Teoksen tunnelma on unenomainen ja hauras. Se kertoo kuolemasta ja uudelleen syntymisestä ja  että hajoamisen jälkeen voi tulla ehjäksi, mutta se vie aikaa.

Työskentelin digitaalisesti Clip Studio Paintissa ja viimeistelin teoksen Photoshopissa. Keskityin erityisesti valon heijastumiseen lasinsirpaleissa ja veden läpinäkyvyyteen. Halusin, että teos tuntuu kauniilla tavalla surulliselta, mutta samalla toiveikkaalta.