Olen oululainen taiteilija, jonka juuret ovat syvällä Etelä-Pohjanmaan peltolakeuksilla. Ammennan inspiraatiota tunteiden maailmasta ja sydämen maisemista. Näkymätön, kosketuksen ulottumattomissa oleva tunne herää eloon herkissä väreissä ja luonnon symboliikassa. Ihminen ja ihmisyys ovat töideni keskiössä, joita kuvaan usein naisen näkökulmasta estetismin ja symbolismin keinoin. Taidesuuntauksista tunnen eniten omakseni luonnon kauneutta ja säännöllistä epäsymmetrisyyttä ihannoivan art nouveau-aikakauden sekä pre-raphaeliittisuuntauksen mystisen tarunomaisen maailman. Ihailen John William Waterhousen maalausten myyttisiä naishahmoja sekä Alphonse Muchan soljuvaa muotokieltä. Käytän töissäni myös kultausta, joskus pieninä osasina, joskus isoina pintoina. Värien käyttöni on pehmeää, mutta rohkean herkkää. Maalauksissani on usein virtauksen tai leijumisen tuntua, mikä näkyy maalausten hahmojen hiuksissa ja unenomaisissa pysähtyneissä asennoissa. Eläimillä on suuri symbolinen merkitys töissäni, ja aiempi biologin koulutukseni näkyykin eläinten ja kasvien kuvauksessa ja anatomiassa.

Päätekniikkani on akvarellimaalaus, mutta useimmat työni ovat sekatekniikkaa. Värikynät, öljypastellit ja kollaasitekniikat sekä kultaus tuovat omat mausteensa töihini. Maalaan myös suurikokoisia kuivapastellitöitä sekä teen grafiikkaa geelipainannan keinoin. Olen viime vuosina kehittänyt töissäni erilaisia kollaasitekniikoita, mm. unenomaisia ja läpinäkyviä kalvolle tulostettuja valokuvia yhdistettynä grafiikkaan. Kerään töideni kehystykseen vanhoja kehyksiä ja mm. vanhoja puisia rintamalla veistettyjä käsipeilinkehyksiä. Minua kiinnostavat muistojen ohuet kerrokset ja päällekkäisyys.

Taiteeni istuu hyvin nykyihmisen ei-uskonnollisen henkisyyden ja rauhoittumisen tarpeeseen, sekä herättelee ihmisen piilotettuja vahvuuksia ja sisäistä lasta. Haluaisin vastata kysymykseen, miten herkkä voi yhtä aikaa olla vahva? Miten hento voi olla voimakas? Miten tavoitat oman sisäisen vahvuutesi, tai miten ammennat voimaa elämän tragedioista? Maalaukseni voivat olla pako- tai lepopaikkoja hektiselle arkielämälle. Vahva, mutta herkkä naisen ja lapsen näkökulma on minulle tärkeää; elämän hauraus voi olla kaunista tanssia, ei vain pelkkää selviytymistä.

Tulevaisuudessa haluaisin uppoutua syvemmälle akvarellimuotokuvan maalaustekniikan kehittämiseen, opiskella uudenlaisia sekatekniikoita sekä kehittää kollaasityöskentelyäni ja syventää syanotypia-osaamistani. Toiveenani on myös verkostoitua kansainvälisesti.