Ahdistusmörkö

Nimesin olennon Ahdistusmöröksi.
Se on asia, joka roikkuu raskaasti harteillani joka päivä.
Joka saa sydämeni hakkaamaan levottomasti.
Tuoden kylmän hien otsalleni.
Puheeni muuttuu pätkiväksi ja tuntuu että kaikki tuijottavat.
En enää edes muista, olenko koskaan täysin elänyt ilman sitä.
Olen yrittänyt häätää sitä pois, mutta se aina ilmestyy uudelleen.
Tässä vaiheessa olen vain hyväksynyt, että se on tullut jäädäkseen.
Vihaanko minä sitä? No osittain.
Se osaa olla turhankin ilkeä.
Mutta se on silti osa minua.
Parempi siis yrittää elää sen kanssa.
Kenties jopa tutustua siihen paremmin ajan kanssa.
Ja niin otan viimeisen simauksen kahvia.
Astun ulos tuntemattomaan.
Kuulen jo nyt olion kuiskuttelevan jotain.

taiteilija: PII KALLIO

Sarjakuviin, sateenkaariin, pelleihin ja semi abstraktiin taiteeseen tykästynyt taiteilijan taimen. Rakastan erityisesti hahmojen ja ilmeiden piirtämistä ja voimakkaiden tunteiden välittämistä kuvien kautta. Tunteiden ja keskustelun herättäminen on omasta mielestäni erityisen tärkeää taiteessa. Mutta ennen kaikkea pidän hauskaa taidetta tehdessä, opin jatkuvasti uutta, enkä osaisi millään muulla keinolla tuoda ajatuksiani yhtä hyvin esille. Taitelijat nähdään usein kummajaisina ja voin omasta puolestani myöntää olevani sellainen. En enää pakene ajatukselta, vaan omaksun sen. Kummajaiset ovat lopulta aina muistettavimpia hahmoja.