JUUSTOKOIRA

Oli vuosi 1893. Kuu paistoi valoa hieman sumuisiin Manchesterin katuihin joissa yksi erityisen hermostuneelta vaikuttava herrasmies ravasi edestakaisin. Ehkä häntä ei nähty juoksevan pois rakennuksesta tai ehkä hänen liikkeitään tarkkailtiin kauempaa. "Ottaako riski ja palata asunnolle vai viettää yö muualla. Riski on otettava" Hän ajatteli itsekseen ja lähti kävelemään matalaa majaansa kohti.

Reippaan hölkän jälkeen hän astui asuntonsa sisään, lukitsi ovensa ja melkein hyppi portaat alas kiireessä kellariin. Työpisteelle saavuttuaan hän laittoi monokkelin silmäänsä ja kaivoi takin taskustaan pienen sähköisen sylinterin muotoisen esineen josta hän sai samantien sähköiskun. "Minä näytän heille, näytän kaikille jotka epäilivät minua. Varsinkin Teslalle." Ajatteli James itselleen syödessään palan juustoa jonka hän oli jättänyt työpöydällensä. Juuston syötyään hän avasi pöytänsä lokeron ja otti sieltä oudon pistoolin näköisen härpäkkeen. "Ei haittaa vaikka tämä näyttääkin lelulta, kunhan se toimii suunnitelmieni mukaan." James totesi itselleen samalla kun hän laittoi taskusta kaivaneen esineen omaan härpäkkeeseensä. Se vaikutti toimivan, sillä härpäke tärähti ja päästi pari kuolevan kissan kuuloista ääntä. James hieman säikähtyneenä ponnisti ylös tuolista ja jäi tuijottamaan luomustaan. "Jos tämä toimii, nimeni kirjoitetaan historiankirjoihin. Kukaan ei muista tyhmää Teslaa, vaan minut. James Colwick ja miten hän muutti tulevaisuuden. " Hän ajatteli itsepäisesti. Hetken mahdollisten otsikoiden mietiskelyn jälkeen hän palasi todellisuuteen ja käveli huoneensa perälle jossa hänellä oli jääkaappinsa jonka James oli saanut isältään lahjaksi. Vaikka James ei ole ikinä asetta kädessä pitänytkään hän otti tuumasta toimeen ja tähtäsi laitteensa kylmäkaappia kohti. Hänellä tärisi kädet ja koko keho niinkuin olisi maa järissyt jalkojen alla mutta se johtui vain miehen hermostuneisuudesta. Hän veti syvään henkeä, piti aseesta kiinni nyt molemmilla käsillä ja painoi liipaisinta. Muutaman liian hiljaisen sekunnin jälkeen laite rupesi tärisemään ja hehkumaan mutta taas kuului pari epämääräistä ääntä jotka eivät luvanneet hyvää mutta nyt oli liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Kirkas sähköinen valonsähde lähti aseesta ja osui keskelle jääkaappia, mutta James ei ottanut huomioon kaapin materiaalia ja sen vaikutusta säteeseen ja se kimposi suoraan takaisin häneen. Isku oli niin voimakas että James lensi selälleen muutaman metrin päähän ja menetti tajunsa. Kun hän palasi tajuihinsa, asiat eivät enää olleet niinkuin ennen. Hyvin ihmismäisestä brittimiehestä olikin tullut palanen juustoa ja jostain syystä hänelle oli ilmestynyt silinterihattu päähän. James säikähti tapahtunutta ja kiljaisi. Seurauksena jääkaapista rupesi kuulumaan koiran haukuntaa. Hän kylmeni. Kuuliko hän juuri oikein. Koiran haukuntaa jääkaapista? Jo hetken hän luuli tulleensa hulluksi, mutta jääkaapin ovi aukesi ja sieltä pomppasi esiin vino pino ruokatuotteita jotka olivat muuttuneet jotenkin eläimiksi. Nyt hän todellakin luuli menettäneensä järkensä ja hän päätti että paras vaihtoehto oli mennä nukkumaan. Hän pomppi makuuhuoneensa ja painui pehkuihin. Mutta mitä hän ei tiennyt maate mennessään että hän ei ollut kuvitellut tapahtunutta. Kaikki oli aivan totta ja hänen elämänsä oli muuttunut täysin.

taiteilija: TOMMI LAATIKAINEN

Olen graafisen puolen opiskelijan kautta taidepuolelle hypännyt valokuvaajan tynkä. Varpaitani sain uitella traditionaalisessa taiteessa josta minulla ei ollut lainkaan aikaisempaa kokemusta Lapin ammattikorkeakoulussa. Yllätyin miten monipuolista ja jotenkin rauhoittavaa ihan kynällä ja pensselillä työskentely oli joten haluan parantaa taitojani siinä.

Eniten työskentelen valokuvien ja digitaalisessa taiteessa, mutta nautin myös videoiden tuottamisesta. Niissä koitan tuoda esiin joko symboolista merkitystä tai hienoutta/kauneutta parhaani mukaan. Traditionaalista taidetta en kovin ammattilaismaisesti onnistu toteuttamaan mutta nautin siitä myös. Niissä pidän erilaisista tavoista tuoda ilmi teoksen kuvaa tai tarinaa.